Ilmastokatsaus 2/2023

2/2023 —

Helmikuussa oli lauhaa säätä ja kovia tuulia

—

Metsänhoidon suositukset kannustavat ilmastokestävyyteen —

2/2023

Pääkirjoitus — 3

Helmikuussa oli lauhaa ja esiintyi kovia tuulia — 4

Sääkehitys helmikuussa — 6

Helmikuun säätapahtumia maailmalta — 7

Uudet suositukset tukevat metsänomistajia

ilmastokestävyydessä — 8

Yhteisöt apuna urheiluhallien ilmanlaadun

tutkimuksessa — 10

Kuukauden havainto — 11

Itämeri — 12

Arktiset alueet — 13

Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14

Tilastoista poimittua — 15

Lämpötiloja ja sademääriä helmikuussa — 16

Helmikuun kuukausitilasto — 18

Helmikuun tuulitiedot — 19

Lämpötilan viikkoennusteet — 20

Summary of February 2023 — 21

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään

1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus

Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

HELMIKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

ILMASTOKATSAUS

25. vuosikerta

ISSN: 2341-6408

DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IK-2023-02-00

Ilmestyy noin kuukauden

20. päivänä

JULKAISIJA Ilmatieteen laitos

PL 503 00101 Helsinki

www.ilmastokatsaus.fi

ilmastokatsaus@fmi.fi

Vaihde: 029 539 1000

PÄÄTOIMITTAJA

Hilppa Gregow

TOIMITUS

Hada Ajosenpää

Tiina Ervasti

Ilari Lehtonen

Anna Luomaranta

Jaakko Seppänen

KANNEN KUVA

Petri Mäkinen

ULKOASU

Marko Myllyaho

© Ilmatieteen laitos

Tuleeko lunta tupaan?

Eduskuntavaalit järjestetään nyt neljättä kertaa huhtikuussa. Aiemmin vaalit järjestettiin maaliskuussa, ja vaalien ajankohdan siirron syyt olivat ilmastolliset – kampanja­ajan ja vaalipäivän lykkäämisen keväisempään ajankohtaan toivottiin aktivoivan äänestäjiä uurnille. Sivun 20 viikkoennusteista nähdään, että tänä vuonna vaaliviikon sää näyttäisi kuitenkin muodostuvan ajankohdan keskiarvoa viileämmäksi, mikä voi ainakin osassa maata tarkoittaa varsin talvisia olosuhteita.

Sen sijaan poliittista keskustelua vaalien lähestyminen on kuumentanut, ja yksi vahvasti keskustelussa viime vuosina esiin nousseista kysymyksistä on, mitä Suomen metsille tulisi tehdä? Julkilausutuissa hiilineutraaliustavoitteissa metsiemme kyvylle sitoa hiiltä ilmakehästä on laskettu suuria toiveita, mutta Luonnonvarakeskuksen joulukuussa julkaisemat laskelmat maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaarion tuloksista vuodelta 2021 osoittivat, että myös näille toiveille uhkaa tulla lunta tupaan. Laskelmien mukaan metsien nettonielu pieneni edellisestä vuodesta 59 % ja ojitettujen suometsien hiilitaseen arvioimisessa käytetyn uuden laskentamenetelmän mukaan Etelä­Suomen suometsät olivat hiilidioksidin päästölähde.

Vuosikymmenten ajan Suomen metsien kasvu on ylittänyt puuston vuotuisen poistuman, eli metsävarat ovat jatkuvasti kasvaneet. Historiallisia syitä tälle ovat muun muassa 1800­luvun hävittävä metsien käyttö ja vimmainen soiden ojittaminen ensimmäisinä viime sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Metsillämme on siten ollut tilaa kasvaa. Sotien jälkeen ojitetut suometsät alkavat kuitenkin vähitellen ohittaa nopeimman kasvun vaiheensa. Lisäksi nykyään tiedetään, että suon kuivaaminen on paitsi tuhoisaa luonnon monimuotoisuuden kannalta, aiheuttaa se myös hiilivuotoa maaperästä. Suometsät edustavat tänä päivänä noin neljännestä metsiemme kokonaispuuston tilavuudesta, ja ojitettujen turvemaiden suuri osuus metsäpinta­alasta on Suomen kansallinen erityispiirre. Metsien ilmastokestävyyden näkökulmasta isot ratkaisut tehdäänkin Suomessa suometsissä, kerrotaan lehtemme ilmastokestävää metsänhoitoa käsittelevässä artikkelissa

Metsien ilmastokestävyyden

näkökulmasta isot ratkaisut tehdään Suomessa suometsissä

-33,4 °C

Kittilä, Lompolonvuoma, 22.2.

+9,1 °C

Kaarina, Yltöinen, 13.2.

Kuukauden ylin ja alin lämpötila

40 m/s 36 cm

Enontekiön Kilpisjärvellä pyrytti 12.–13.2. 36 cm lunta vuorokaudessa

Muonion Laukukerolla mitattiin 27.2. kovassa luoteismyrskyssä keskituulen nopeudeksi 40,6 m/s.

Helmikuussa oli lauhaa ja esiintyi kovia tuulia

Helmikuu oli tammikuun tavoin koko maassa useita asteita tavanomaista leudompi. Kuukauden aikana esiintyi myös kovia myrskytuulia niin meri­ kuin tunturialueillakin.

Helmikuun keskilämpötila vaihteli Ahvenanmaan noin nollasta asteesta Keski­Lapin alimmillaan ­10 asteeseen. Keskilämpötila oli yleisesti 2–3 astetta vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi, mutta Pohjanmaan maakunnissa ja Lapissa poikkeama oli noin 3–4 astetta. Kaikista suurin poikkeama, tasan 5 astetta, havaittiin Kilpisjärvellä.

Helmikuun sademäärä oli suurimmassa osassa maata jonkin verran keskimääräistä pienempi. Tavanomaista runsaammin satoi Ahvenanmaalla sekä aivan pohjoisimmassa Lapissa, ja esimerkiksi Uudellamaalla ja Vaasan seudulla sademäärä oli pitkän ajan keskiarvojen tuntumassa. Vähäsateisinta oli Itä­Suomesta kohti Perämerta ulottuvalla vyöhykkeellä. Tällä alueella helmikuun sademäärä jäi noin puoleen tavanomaisesta.

Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Enontekiön Kilpisjärvellä, missä kuukauden sademäärä oli 67,0 mm. Lähes puolet tästä sateesta kertyi 12.2., jolloin Kilpisjärvellä tuiskutti 36 cm lunta ja vuorokauden sademäärä oli vedeksi muutettuna 29,1 mm. Pyryn jäljiltä Kilpisjärvellä mitattiin aamulla 13.2. kuukauden suurin lumensyvyys, 101 cm.

Lounais­Suomessa oli helmikuun alkupuolella laajalti melko lailla lumetonta, mutta viikonloppuna 18.–19.2. osaan Etelä­Suomea pyrytti hiihtolomaviikon

alkajaisiksi yli 20 cm lunta, ja lumipeite säilyi koko maassa kuukauden loppuun asti. Suurimmassa osassa maata lumipeite oli kuitenkin ajankohdan keskiarvoa ohuempi.

MYRSKYTUULIA ESIINTYI MERELLÄ JA TUNTUREILLA

Pohjois­Norjassa riehui 8.2. erittäin voimakas lounaismyrsky, ja 10.2. aamuun mennessä myrskytuulien alue liikkui kaikkien Suomen merialueiden yli kaakkoon. Perämerellä myrsky oli voimakkaimmillaan aamulla 9.2., jolloin Kemin Ajoksessa mitattiin keskituulen nopeudeksi 25,3 m/s. Voimakkain tuulilukema merialueilla havaittiin kuitenkin Kökarin Bogskärissä, missä lounaistuuli puhalsi 10.2. vastaisena yönä kovimmillaan 27,7 m/s. Puuskissa tuulen nopeus ylitti jopa 30 m/s. Vielä kovempia tuulia havaittiin Kilpisjärven Saana­tunturilla, jossa keskituulen nopeus oli 9.2. vastaisena yönä 31,0 m/s.

Tuntureilla myrskysi kovaa jälleen 12.–13.2., ja Bogskärissä tuuli yltyi myrskylukemiin viikonloppuna 18.–19.2. Helmikuun kovimmat tuulen nopeudet mitattiin kuitenkin Lapin tuntureilla luoteismyrskyssä 27.2. Muonion Laukukerolla keskituulen nopeus oli illansuussa peräti 40,6 m/s ja kovin ha­

vaittu tuulen puuska puhalsi 49,1 m/s. Edellisen kerran kovempia tuulen nopeuksia oli mitattu kuusi vuotta sitten 13.2.2017 niin ikään Laukukerolla. Lähelle myrskyrajaa tuuli yltyi 27.2. myös Inarijärvellä ja Kevon kanjonissa.

FÖHNTUULI LÄMMITTI USEAAN OTTEESEEN

Skandien vuoriston suojanpuolella puhalsi helmikuussa useaan otteeseen kuiva ja lämmin laskuvirtaus, föhntuuli. Ensimmäinen föhntilanne sattui Länsija Pohjois­Lapissa 7.2., jolloin Kilpisjärvellä ja Utsjoen Kevojärvellä mitattiin 6,2 °C. Helmikuun 13. päivänä föhntuuli puhalsi laajalti Etelä­ ja Länsi­Suomessa ja Kaarinan Yltöisissä mitattiin koko kuukauden ylin lämpötila, 9,1 °C. Jälleen helmikuun parina viimeisenä päivänä föhntuuli nosti Länsi­Suomessa lämpötilan 5 asteen vaiheille.

Lapissa oli helmikuun alussa parina yönä 30 astetta pakkasta, mutta helmikuun kylmimmät säät koettiin vasta loppukuusta Etelä­Suomen hiihtolomaviikolla. Monin paikoin kylmintä oli 22.2. vastaisena yönä, jolloin myös kuukauden alin lämpötila, ­33,4 °C, mitattiin Kittilän Lompolonvuomassa.

SÄÄKEHITYS HELMIKUUSSA

8.2. Voimakas lounaismyrsky pysäytti lento­ ja lauttaliikenteen Pohjois­Norjassa. Lofooteilla vallitseva tuulen nopeus oli noin 25 m/s. Myös Lapin tuntureilla myrskysi yleisesti, ja Saana­tunturilla mitattiin seuraavana yönä keskituulen nopeudeksi 31,0 m/s. Seuraavien noin puolentoista vuorokauden kuluessa myrskytuulien alue liikkui kaikkien Suomen merialueiden yli kaakkoon.

13.2. Keski­Euroopassa oli laaja korkeapaineen alue, ja Atlantin matalapaineet liikkuivat melko pohjoista reittiä itään. Kilpisjärvelle edellisenä yönä lumipyryn tuoneen matalapaineen jälkipuolella Skandien vuoriston suojanpuolella puhalsi lämmin föhntuuli luoteesta. Etelä­Suomessa lämpötila nousi yli 5 asteeseen, ja Kaarinan Yltöisissä mitattiin peräti 9,1 °C.

21.2. Etelä­Suomen hiihtolomaviikolla pohjoisesta pääsi virtaamaan Suomeen kylmää ilmaa, ja sää oli koko maassa talvinen. Helmikuun 22. päivän vastainen yö oli monin paikoin kuukauden kylmin. Kittilän Lompolonvuoman havaintoasemalla mitattiin ­33,4 °C, joka oli kuukauden alin lämpötila Suomessa.

27.2. Helmikuun viimeisinä päivinä föhntuuli nosti Länsi­Suomessa lämpötilan jälleen 5 asteen vaiheille. Barentsinmerellä kaakkoon liikkunut matalapaine aiheutti

Lapin tuntureilla erittäin kovia myrskytuulia. Muonion Laukukerolla keskituulen nopeus oli kovimmillaan peräti 40,6 m/s. Myös Kevon kanjonissa tuuli kiihtyi lähes myrskylukemiin: Utsjoen Kevolla keskituulen nopeudeksi mitattiin 20,8 m/s.

MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA HELMIKUUSSA 2023

MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA

Helmikuun 2023 keskimääräinen maa ­ ja merialueiden pintalämpötila oli vuonna 1850 alkaneen mittausjakson neljänneksi korkein.

ARKTINEN MERIJÄÄ

Arktisen merijään laajuus oli mittaushistorian kolmanneksi pienin.

POHJOIS-AMERIKKA Helmikuu oli tavanomaista lämpimämpi.

KALIFORNIA

Talvimyrskyjen sarja on tuonut alueelle tammikuusta alkaen ennätyksellisiä vesi­ ja lumisateita, mikä on helpottanut osavaltion kuivuustilannetta.

KARIBIAN SAARET

Helmikuu ja koko talvi olivat viileimmät sitten vuoden 2012.

CHILE Helmikuun alkupuolella helleaalto edesauttoi laajojen maastopalojen roihahtamista Chilen keski­ ja eteläosissa. Maastopalot riehuivat yli miljoonan eekkerin (eli yli 400 000 hehtaarin) kokoisella alueella.

YHDYSVALLAT Talvi oli 17. lämpimin mittaushistoriassa.

EUROOPPA Talvi oli Euroopassa toiseksi lämpimin mittaushistoriassa.

AASIA Helmikuu oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin.

INDONESIA

Helmikuun alussa pitkittyneet rankkasateet aiheuttivat tuhoisia tulvia ja maanvyörymiä Sulawesin saarella. Tapahtunut vaati kuolonuhreja ja tuhosi satoja koteja sekä julkisia rakennuksia.

OSEANIA Kesä, eli joulu–helmikuu, oli viilein sitten vuoden 2012.

AFRIKKA Joulu–helmikuun ajanjakso oli neljänneksi lämpimin mitattu.

ETELÄ-AMERIKKA

Helmikuu oli mittaushistorian 13. lämpimin ja joulu–helmikuun ajanjakso oli 15. lämpimin.

ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ

TROOPPINEN HIRMUMYRSKY FREDDY Australian pohjoisrannikolla muodostunut myrsky sai nimen Freddy 6.2., minkä jälkeen se ylitti eteläisen Intian valtameren ja rantautui Madagaskarille 21.2. Se iski uudelleen maihin Mosambikissa kolme päivää myöhemmin. Freddy on yksi pitkäikäisimmistä trooppisista sykloneista tilastohistoriassa.

Antarktisen merijään laajuus teki uuden ennätyksen pienimpänä helmikuussa mitattuna jään laajuutena. Kyseessä oli myös pienin tänä vuodenaikana mitattu jään laajuus.

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA HELMIKUUSSA 2023 JAKSON 1991–2020

TROOPPINEN HIRMUMYRSKY

GABRIELLE Gabrielle kohosi suurimmat taloudelliset tappiot aiheuttaneiden sääilmöiden joukkoon Uudessa ­Seelannissa. Hirmumyrsky iski Pohjoissaarelle ja sen itärannikolle 12.2. ja aiheutti tulvia ja maanvyörymiä, vaati kuolonuhreja sekä tuhosi tuhansia koteja.

Surface air temperature anomaly for February 2023

created: 2023-03-03

LISÄTIETOA

Surface air temperature anomaly for February 2023

KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).

Surface air temperature anomaly for February 2023

(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)

(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)

(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)

https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202302 https://climate.copernicus.eu/climate­bulletins

Lähde: NOAA/NCDC

Copernicus Climate Change Service

Suomennos: Ilmastokatsaus­toimitus

Uudet suositukset tukevat metsänomistajia ilmastokestävyydessä

Metsänhoidon suositukset auttavat metsänomistajia tekemään perusteltuja valintoja talouden, luonnon, virkistyskäytön ja nyt myös ilmastokestävyyden näkökulmista. Suositusten kivijalka on metsän­ ja ilmastotutkimuksesta saatu tieto.

Suomen metsät ovat merkittävä kansallisen rikkauden ja hyvinvoinnin lähde. Metsien hyvästä tilasta ja elinvoimaisuudesta on siksi pidettävä hyvää huolta – myös tuleville sukupolville.

Metsätalous on pitkäjänteistä toimintaa, sillä puiden varttuminen taimesta järeäksi tukkipuuksi kestää vuosikymmeniä ja joissain olosuhteissa yli 100 vuotta. Tämän päivän metsänhoidon ratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Kaukaa viisas metsänomistaja ennakoi, millaisen ilmaston metsät tulevaisuudessa kohtaavat, millaisia häiriöitä metsiin kohdistuu ja millaiselle puutavaralle on todennäköisesti kysyntää.

Metsänhoidon suosituksia on uudistettu laajasti ilmastokestävyyden näkökulmasta vuosina

2020–2022. Uudistuksen keskeinen kulmakivi oli tutkimuksen tuottama paras näkemys Suomen tulevasta ilmastosta. Olosuhteiden muutokset, kuten lämpösumman nousu, tulevat vaikuttamaan merkittävästi metsänkasvatukseen ja metsätalouden toimenpiteisin.

ILMASTOKESTÄVÄ METSÄNHOITO ON SOPEUTUMISTA JA HILLINTÄÄ

Ilmastoasiat näkyvät yhä vahvemmin suomalaisessa metsänhoidon arjessa. Uusi osaamishaaste metsänomistajille ja ammattilaisille on hiilenkierron huomiointi: kuinka metsät sitovat, vapauttavat ja

Metsänhoidon suositukset tiivistävät tutkitun tiedon ja käytännön kokemukset vaihtoehdoiksi metsien kestävään hoitoon ja käyttöön. Ne valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä­, ympäristö­ ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä koordinoi Tapio Oy ja sen rahoittaa maa­ ja metsätalousministeriö. Ilmastokestävän metsänhoidon suositusten uudistaminen 2020–22 oli osa kansallisen metsästrategian toteutusta ja maankäyttösektorin ilmastoratkaisuja.

varastoivat hiiltä puustoon ja maaperään. Hakkuut vähentävät metsän hiilivarastoa ja luovat tilaa uudelle kasvulle. Hiiltä vapautuu myös lahoamisen myötä.

Metsänhoidon suosituksissa ilmastokestävä metsänhoito tarkoittaa sekä ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla että sopeutumista muuttuviin ilmasto­olosuhteisiin. Näkökulmat ovat erilaiset, mutta molemmat hyvin tärkeitä. Sopeutuminen on erityisesti tuhoriskien hallintaa. Harmia tuottavat kirjanpainajien ja juurikäävän haitallisen voimakas lisääntyminen, mutta myös uudet tuholaiset. Monimuotoinen puusto on yksi sopeutumisen keinoista. Talvista on tulossa haastavia puunkorjuulle ja logistiikalle, erityisesti Etelä­Suomessa.

Metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on kaksijakoinen. Kasvavat metsät sitovat hiiltä puustoon ja maaperään. Toisaalta metsät tarjoavat uusiutuvaa raaka­ainetta puupohjaisiin tuotteisiin. Metsänhoidon suositukset tarjoavat metsänomistajille vaihtoehtoja sekä laadukkaan puun tuottamiseen että hiilivaraston kasvattamiseen ja säilyttämiseen.

ISOT RATKAISUT TEHDÄÄN SUOMETSISSÄ

Suometsien maaperä on mittava hiilivarasto. Metsänomistaja voi valinnoillaan vaikuttaa hiilenkiertoon niin, että puusto sitoo hiiltä enemmän kuin sitä turpeesta vapautuu. Sopivilla kohteilla metsän peitteisyyden säilyttävä metsänkasvatustapa tarjoaa hyötyjä ilmastolle ja vesiensuojeluun.

Metsänhoidon suosituksia on uudistettu sekä jaksolliseen että jatkuvaan kasvatukseen. Joissain suometsissä on kokonaisuuden kannalta järkevintä jättää kohde ennallistumaan kohti luonnontilaa tai vauhdittaa muutosta ennallistamistoimenpiteillä.

METSÄNHOIDON SUOSITUKSET

OVAT NYT AJAN TASALLA

Metsänhoidon suosituksia ylläpidetään jatkuvasti. Parhaillaan tarkastelussa ovat energiapuun korjuun käytännöt, sekametsien kasvatus sekä metsänhoidon laatukysymykset. Samaan aikaan uudistetaan talousmetsien luonnonhoidon suosituksia. Tutustu uusiin metsänhoidon suosituksiin: metsanhoidonsuositukset.fi/ilmastokestava-metsanhoito

Kalle Vanhatalo, Metsänhoidon suositusten koordinaattori, Tapio Oy

Yhteisöt apuna urheiluhallien ilmanlaadun tutkimuksessa

COVID-19 -pandemiaan liittyneet liikuntapaikkojen sulkemiset aiheuttivat monille urheilulajeille kovia aikoja niin kilpa- kuin harrastetasoilla. Ulkoharrastuksissa ryhmäkoko- ja etäisyysrajoitusten noudattaminen on huomattavasti helpompaa kuin sisällä. Sisätiloissa tilan koko aiheuttaa useimmiten suurimmat rajoitteet, mutta keskeistä on myös ilmanvaihdon tehokkuus ja toiminta esimerkiksi viruspartikkelien kulkeutumisen kannalta. Harmillisesti ei ole olemassa kovinkaan tarkkaa tietoa siitä, miten ilmanlaatu erilaisissa urheiluympäristöissä vaihtelee käyttäjämäärien mukaan.

Suomen Akatemian rahoittamassa ACCC-tutkimusohjelmassa teemaan on pureuduttu yhdessä Suomen Palloliiton sekä harrastustoiminnan kautta tutkijoille tuttujen seurojen kanssa. Seurojen jalkapallohalleihin sijoitettujen meteorologisten mittausten avulla on voitu seurata hallien sisäolosuhteita reaaliajassa suhteessa kävijämääriin. Tutkimuksella pyritään ymmärtämään muistuttaako ylipaineistettujen jalkapallohallien, joissa ilma vaihtuu tehokkaasti, ilmanlaatu enemmän ulko- vai sisäilman laatua. Koe on erinomainen esimerkki tutkimuksesta, jonka kansalaisyhteistyö on mahdollistanut.

Helmikuussa nähtiin useana yönä näyttäviä revontulia. Muun muassa helmikuun 26. ja 27. päivien iltoina revontulet leiskuivat taivaalla ympäri Suomea. Revontulien näkemiseen on hyvä mahdollisuus lähivuosina, sillä Auringon 11-vuotisen aktiivisuussyklin odotetaan saavuttavan huippunsa seuraavien parin kolmen vuoden aikana.

ITÄMERI

Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila­ ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.

KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE

Meriveden keskimääräinen pintalämpötila helmikuussa 2023 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot helmikuussa 2023 on esitetty yhdeksältä asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020.

MERIVEDEN KORKEUS

Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen helmikuussa 2023. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.

ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA HELMIKUUSSA

Arktisella alueella merijään laajuus oli helmikuussa keskimäärin 14,4 miljoonaa neliökilometriä, joka on noin 4 % vähemmän kuin vuosien 1991–2020 helmikuun keskiarvo. Jääpeite oli 1979 alkaneella satelliittihavaintojen aikakaudella helmikuussa mitatuista toiseksi pienin yhdessä helmikuiden 2016 ja 2017 kanssa. Kaikkien aikojen pienin helmikuun jääpeite mitattiin vuonna 2018, jolloin jään peittämän alueen laajuus oli 6 % tavanomaista suppeampi.

Jäätä oli eri puolilla Arktista pääsääntöisesti keskimääräistä vähemmän. Erityisesti

Barentsinmeren pohjoisosissa sekä Huippuvuorten ja Frans Joosefin maan ympäristössä jäätä on ollut tavanomaista vähemmän jo syksystä 2022 alkaen. Myös eteläisellä

Barentsinmerellä jäätä oli tavanomaista vähemmän. Näillä alueilla mitattiin jäätilannetta vastaavasti myös tavanomaista korkeampia lämpötiloja, jotka olivat paikoin jopa yli 7 °C keskimääräisen yläpuolella. Myös Kanadan itärannikolla sekä Newfoundlandin ja Nova

Scotian ympäristöissä oli tavanomaista vähemmän jäätä. Lopuilla arktisilla merialueilla

Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella helmikuussa 2023. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.

Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta helmikuussa 2023.

LÄHTEET

ECMWF Copernicus Climate Change Service

Suomennos: Ilmastokatsaus­toimitus

KASVIHUONEKAASUPITOISUUDET SUOMESSA

Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.

TAUSTATIETOA

• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.

• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.

• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi

Antarktisen merijään laajuus saavutti helmikuussa vuodesta 1979 alkavan satelliittihavaintojen aikakauden pienimmän kuukausikeskiarvonsa, 2,2 miljoonaa neliökilometriä. Merijään laajuus oli antarktisella alueella 34 % vuosien

1991–2020 keskimääräistä laajuutta pienempi.

LÄMPÖTILOJA JA SADEMÄÄRIÄ HELMIKUUSSA

HELSINKI, KAISANIEMI JOKIOINEN

JYVÄSKYLÄ SEINÄJOKI, PELMAA

JOENSUU

UTSJOKI, KEVO SODANKYLÄ

Helmikuussa 2023 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.

KESKILÄMPÖTILA

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA

VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

SADEMÄÄRÄ

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA

VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

LUMENSYVYYS

Tuulitilastoissa on käytetty 10­min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät

PARAINEN, UTÖ

VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA

KALAJOKI, ULKOKALLA

PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI

0–1 m/s

tyyni

1–4 m/s

heikko

4–8 m/s

kohtalainen

8–14 m/s

navakka

14–21 m/s

kova

21– m/s

myrsky

KOTKA, HAAPASAARI

HELSINKI, HARMAJA

HANKO, RUSSARÖ

PARAINEN, UTÖ

KÖKAR, BOGSKÄR

HAMMARLAND, MÄRKET

RAUMA, KYLMÄPIHLAJA

KRISTIINANKAUPUNKI

VALASSAARET

KALAJOKI, ULKOKALLA

KEMI, AJOS

Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä.

KESKILÄMPÖTILAN VIIKKOENNUSTEET JA POIKKEAMAT VIIKOILLE 12–17

Ennuste on tehty 20.3.2023, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.

Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) jakson 1999–2018 keskiarvosta (alemmat kuvat).

Mild February saw some stormy winds

Similarly to January, also February was clearly milder than usually throughout the country. Some noteworthy strong winds were observed both in maritime areas as well as on the top of the fells in Lapland.

The mean temperature in February varied from approximately 0 °C in the Åland Islands to ­10 °C at the lowest in central Lapland. Compared to the long­term average from 1991–2020, the mean temperature was mainly 2–4 °C higher. However, in Kilpisjärvi village in the very north­westernmost Lapland the warm anomaly was as high as 5 °C.

The highest temperature of the month, 9.1 °C, was measured in Yltöinen, Kaarina on the 13th associated with warm Föhn winds blowing down from the Scandinavian mountains. Another noteworthy episode of Föhn winds occurred during the last couple of days of February when temperature rose widely to around 5 °C in western Finland. In northern Lapland, Föhn winds occurred also on the 7th when a temperature of 6.2 °C was measured in Kilpisjärvi, Enontekiö and in Kevojärvi, Utsjoki.

There were a couple of cold nights during the first week of February, but the coldest weather period of the month took place after the 20th. In many places, the lowest temperatures were observed on the night of 22 February. Also, the lowest temperature of the month, ­33.4 °C, was measured on the 22nd in Lompolonvuoma, Kittilä.

The precipitation levels remained in February somewhat below the longterm average in most of Finland. It was particularly true for eastern Finland and for the areas around the Bothnian

Bay. However, in the Åland Islands and in the very northernmost Lapland the precipitation levels were somewhat above the average. Moreover, in the areas around the cities of Helsinki and Vaasa, for example, the precipitation levels were very close to the average.

The highest level of precipitation, 67.0 mm, was measured in Kilpisjärvi. 29.1 mm of this amount fell on 12 February when it snowed 36 cm in Kilpisjärvi. Consequently, the highest snow depth in February, 101 cm, was observed in Kilpisjärvi on the 13th. In most of Finland the snow cover was somewhat shallower than usually, although snow covered the whole country after the snowstorm that occurred during the weekend on 18–19 February.

Stormy southwesterly winds were observed widely between 8–10 February. In Lapland winds were blowing vigorously already on the 7th and on the night of 9 February, a 10­minute sustained wind speed of 31.0 m/s was observed on the top of Saana fell. In maritime areas, the strongest sustained wind speed of 27.7 m/s was observed on the Bogskär islets in Kökar on the night of the 10th However, the strongest winds in February were observed in Lapland on the 27th. On that day, the highest measured 10­minute sustained speed of northwesterly wind was even 40.6 m/s with gusts up to 49.1 m/s on Laukukero peak in Muonio.

-33.4 °C

Lompolonvuoma, Kittilä, 22.2.

+9.1 °C

Yltöinen, Kaarina, 13.2.

Highest and lowest temperatures

HIGHLIGHTS: FEBRUARY 2023

• February was the fifth warmest globally with winter being the joint second warmest on record for Europe.

• In February, most of western and southern Europe experienced drier-than-average conditions, several regions saw record low levels of soil moisture.

• Antarctic sea ice reached its lowest monthly extent in the satellite data record, at 34% below the average for February, breaking the previous record of February 2017.

Source: Copernicus Climate Bulletin